Ennen riparia mun fiilikset oli aika yksi selitteiset : kamala porukka, en tutustu kehenkään, en halua lähteä, kamala viikko tulossa.
Riparin aikana / jälkeen : mahtavaa porukkaa, en oo ikinä nauranut niin paljon, en ois ikinä uskonut et voiin saada niin hyviä kavereita yhdessä viikossa, lähtisin heti takaisin. Tunnelmat leirin loputtua ja kotiin saavuttua oli niin sekavat, koska kaipasin heti niitä ihania ihmisiä joihin tuolla tutustuin. Vieläkin saatan purskahtaa itkuun kun radiossa soi levikset repee, aikuinen nainen tai jopa vink vink, sillä niihin liittyy ihan huikeita muistoja ja niin paljon naurua. Kiitos vielä rpk 9 !
Sunnuntain konffis sujui hyvin, vaikkakin mulle oli annettu tehtävä ristin kantajana. Sen jälkeen rippijuhlat jatkui meillä kotona kivoissa merkeissä. En silti voi laittaa paljoakaan kuvia riparilta tai juhlista, sillä en tiedä että kuinka moni haluaa naamaansa näyttää netissä tai mun blogissa.
Tähän loppuun kuitenkin pieni ikävä ilmoitus. Viime maanantaina ennen inssiä harjoittelin niitä tehtäviä, ja liukkaan asfaltin ja oman kokemattomuuden ja uhkarohkeuden seurauksena lensin kaaressa maahan. Sen seurauksena mulla murtui oikean puolen solisluu ja napsahti 2 kuukautta liikuntakieltoa. Tähän asti jokainen päivä on ollut suoraan sanottuna aikamoista helvettiä, koska en pysty tekemään mitään kamalan kivun vuoksi. Saan tietää maanantaina, että onko ne luiden päät yhtään kohdillaan, eli etta pitääkö mut leikata. Kameraa en pysty pitämään kädessä, enkä voikkaan liikkua muuta kuin koulu- koti väliä. Blogista tulee nyt siis pakkolomaa jonkin verran, pahimmillaan varmaan kuukausi. Yritän jonkun postauksen jossain välissä vääntää, mutta hiljaista siis on. Näkemiin siis joksikin aikaa ihanat, älkää kuitenkaan unohtako mua ! <3 b="">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti